Aamupäivää Villa Sulossa

Tänään on vapaapäivä kaikilla. Aamiainen on juuri syöty. Mitä asukkaat puuhailevat?

Keittiössä Diego on juuri lopettanut aamupalan. Perheen kultainennoutaja seuraa mitä Inma-täti tekee.  Kärsivällisyys usein palkitaan makupalalla.

Donna Carmen on lähdössä ostoksille. Ehkä hän käväisee torilla näin aurinkoisena päivänä. Siellä näkee aina tuttuja,  joiden kanssa voi vaihtaa muutaman sanan.

Isoisä Alberto nauttii aamun sanomalehdestä  ja  radion aamuohjelmasta.  Perheen villakoira  pitää isoisää silmällä.  Koskaan ei voi tietää milloin isoisä lähtee aamukävelylleen, täytyy olla valmiina.

Maria Elena on myös lukemassa. Hänellä on sängyssään kaksi uutta ihanaa pöllötyynyä. Ehkä kohta voisi lähteä leikkimään pihalle.

Täälläkin luetaan sanomalehteä! Pimpina on tutkimassa levykokoelmaa. Saisikohan Madonna vähän vauhtia tähän uneliaaseen tunnelmaan? Taustalla näkyy uusi kirjakaappi, joka on täynnä lukemista. Tämähän on oikea lukutoukkaperhe.

Elena-äiti on ompelemassa. Hänellä on uusi ompelupöytä ja -kone ja paljon  lankoja ja mallinukkekin. Taustalla näkyy myös liinavaatekaappi, joka on vielä tyhjillään. Manuel-vauva on nukahtanut ompelukoneen surinaan.

Tässä Inmaculada-täti esittelee uusia hienoja harjojaan. Nyt pysyy keittiö varmasti puhtaana. Näin isossa perheessä riittää siivoamista, mutta Inmaltahan se käy käden käänteessä. Hän on oikea touhuntoosa.

Kiitos kaikille lukijoille kommenteista! Yritän tässä pikkuhiljaa opetella blogin pitämistä.Kuvissa näkyy taas paljon nukkiskirpparilta ostettuja aarteita.

Kukkaloistoa

Oliko nyt marraskuu? Villa Sulon pihalla on kesä kauneimmillaan. Isoäiti Carmen rakastaa kukkia ja se näkyy.

Villa Sulon kukkaloisto on isoäiti Carmenin käsialaa. Diegolla on uusi polkupyörä (lego). Krokettipeli on  kirpparipalstan löytöjä. Luuta on tehty tuijanhavuista ja hammastikusta. 

Vielä riittää ikkunoita, joille laittaa lisää kukkalaatikoita. Ikkunoissa näkyvät verhot on tehty tapettipapereista. Kun ei neula oikein pysy kädessä on pakko käyttää mielikuvitusta.

Donna Carmenin pelargoniat ja uusi kastelukannu. Ikkunassa näkyvät siniset verhot on kirpparipalstan löytöjä.

Isoisä Albertokin on tullut parvekkeelle juttelemaan keinussa istuvan Diegon kanssa. Tänään jalat ovat vähän parempana ja pojanpojan seura piristää aina. 

Suurin osa kukista on tilattu Doloresista http://www.dolores.fi/kauppa/. Pelargoniat olen tehnyt itse ja asetelmissa olevat punaiset, oranssit ja vaaleanpunaiset gerberat. Kukat on istutettu itsekovettuvaan massaan ja päälle on liimattu mullaksi kahvia. Kukkalaatikot ovat pahvia ja muut istutusastiat erilaisia korkkeja. Parvekkeella näkyvä linnunpönttö on paperiprintistä taiteltu.

Mithään en oo osthanuth...

Nukkekoti-innostus pääsi tänä syksynä vauhtiin, kun jäin opintovapaalle. Kun vielä saatiin työhuonetta rempattua niin, että on kunnolla työtilaa, eikä tarvi keittiön pöydän ääressä äherää, niin mikäs sen mukavampaa kuin näprätä jotain sormissaan samalla kun miettii vaikka vektoreita.. Päätin etten haaskaa rahaa, vaan käytän askarteluun kaikkea mitä kotoa ja luonnosta löytyy. Jaksoin sinnitellä lähes kuukauden...

 Kirpparipalstalta ostettuja herkkuja

Doloresin tilaus. Villa Suloon saapui myös villakoira! 

Kaikenlaista tarpeellista tavaraa kirpparipalstalta sekä Nukkekoti ja lelun verkkokaupasta. Kamalaa etten ollut ymmärtänyt aikaisemmin mitä kaikkea Gomezin perhe tarvii. 

Tyynysotaa! Kirpparipalstan taitureiden teoksia.

Astiakaappiin täydennystä

Mutta eikös se oli hyvä, että suosii suomalaista ja ostaa kotimaista ja varsinkin itse tehtyä.. Tai ainakin sinne päin! Olen muuten oppinut tunnistamaan postiauton äänen jo kaukaa, kun kääntyy meidän kadulle. Vielä vois Sulon opettaa ilmoittamaan kun posti on tullut.

Villa Sulon tarina alkaa

Syksyllä 2010 meillä odotettiin vauvaa. Nimittäin toyvillakoiravauvaa. Odottavan aika on pitkä.. Oli pakko keksiä jotakin muuta mielenkiintoista tekemistä kuin odottaminen. Niinpä päätin toteuttaa elämäni haaveen ja hankkia nukkekodin. Sen verran meni metsään, etten tajunnut mitään mittakaavoista. Niinpä nukkis on 1:12 kokoa ja huonekalut on sitten suunnilleen lundbykokoa (1:16, 1:18). Mutta eipä se ole menoa haitannut. Mutta nimen taustalla on siis tämä pikkuherra, nyt jo parivuotias kova jätkä. Nytkin kuorsaa pedissään tuossa jaloissa.

Pikku-Sulo ekan pesun ja kuivauksen jälkeen

Pieni koiruus, on suuri vääryys

jollet raaputa korvan takaa

kun meikäläinen makaa

Wof wof woffeli wof

Raaputa nyt leuan alta

se tuntuu, niin mukavalta

-Jukka Virtanen

Kaikki alkoi siitä kun mä nukkekodin sain...

Se oli joskus 70-luvun puolivälissä. Yksi ovi meillä kotona olikin lukossa! Kurkin avaimenreiästä ja mitä näinkään: nukkekoti! Siinä oli 2 kerrosta. Joitakin huonekalujakin oli paikoillaan. Kävin joka päivä salaa kurkkimassa tätä ihanuutta, jota olin toivonut joulupukilta. Jouluaattona sen sitten sain ja monta pakettia kalusteita myös. Kissa tunki itsensä taloon, tietenkin. Kissat rakastavat nukkekoteja, sen tietää jokainen nukkishöperö.

Siitä se sitten lähti eikä paluuta entiseen ole ollut. Vuosien taukoja on ollut välillä, kun olen yrittänyt kieltää tämän "taudin" olemassa olon. Nyt olen viimein tullut kaapista ja voin rohkeasti tunnustaa: Olen Minna ja olen nukkekotiholisti. 

Tuossa on ainoa kuva lapsuuden nukkekodistani. Käsittääkseni se on Lundby economy eli hyvin riisuttu malli. Keittiön siniset kalusteet ovat tallessa, samoin yläkerran vaaleanpunaisen huoneen kalusteet. Pikkutavaroita on myös, mm. naapurin pojalta saatu tinasotamies on edelleenkin nukkekotini koristeena. Mika yritti perua ja saada tinasotamiehen takaisin mutta en antanut. Olisikohan muuten enää tallessa.. Katselin maailmaa minisilmin jo lapsena ja haalin pikkuesineitä mimitalouteeni. Postimyyntiluetteloista leikkelin taulujen, kellojen ja verhojen kuvia. Se oli aikaa ennen internetiä.